TUSKAA

Tuskaa siitä,että tämä blogi touhu olisi hauskaa,jos saisi kadonneen inspiraation takaisin.
Se on hukassa.Yritän keksiä ja katsoa asioita  eri tavoilla,mutta tuntuu että aina lennän rähmälleni ja kauniista  ajatuksesta tulee vain märkä rätti tai päätös toteamukseen kasvatuskoulun käynnistä.

Jossakin vaiheessa ajattelin näkeväni tuotoksistani kuvan omasta touhustani ja päiviemme kulusta. Mutta ei niistä ota selvää se Erkkikään. Ehkä se sitten kuvaa jotakin. 30 ikävuoden tietämillä tapahtuvaa,jonkinlaista vaiheilua vai mitä. Tässä ollaan selvästi menossa selvemmille vesille,mutta potuttaaa.

Mielessäni on kauniita kuvia, oikeaa tekstiä oikean verran,mutta tuntuu, että tuotokseni verhoutuu harmaaseen huttuun, sellaiseen mikä ei ole minun omaani.

Summa on siis se, että annetaan tämän touhun olla ja katsotaan josko joskus jossain pääsisin siihen mihin haikailen ja saisin innon takaisin. Innostuin ja nyt olen pettynyt itseeni.

Tämä pala pysyy täällä ja ehkä aukaisen tämän muistikirjan sivut vielä kerran ja kirjoitan uudella musteella.

Sinä, joka luit , kiitos ja näkemiin. Me Hoot kuittaa ja kiittää.

LAPSUUS

" Lapsuus on lyhyitä ja nopeita elämyksiä,voimakkaita vaikutelmia, se ei ole kokonainen eikä yhtenäinen, mutta ei siinä myöskään ole mitään puolihämyistä eikä himmeää. Mutta heleimmillään se on salaperäinen ja selittämätön. Se oli minulle täynnä näkyjä ja pikku ihmeitä, joita en kuitenkaan semmoisina pitänyt, vaan jotka kaikki olivat ymmärrettäviä- ehkä siksi , ettei tuntenut edes tarvetta niiden ymmärtämiseen. Ei mikään olisi voinut hämmästyttää. Uskoi kaikkeen ja teki kaikesta toden ja ilonaiheen. Ihastui kaikkeen,ei ihmetellyt mitään. Jos kuu ja tähdet olisivat alkaneet tanssia viiruina taivaalla niinkuin päreen hehkuva hiili sitä pimeässä piritssä kiivaasti heiluttaessani, olisi se vain ollut hauskaa, olisin hypellyt varpaillani ja taputtanut käsiäni jumalalle, jonka pisti päähän näin huvittaa lapsiaan.
Lapsi on elämänsä loitsija, oman itsensä taikuri, pikku Prospero, jolla aina on saapuvilla ja käskettävänään mielikuvituksensa Ariel. Hän taittaa lepänlatvoja siivikseen , liehuttaa niitä ja on lintu ja lentää. Hän tarvitsee ratsun, tempaa kepin ja keikahtaa sen selkään ja ajaa. Haukahtaa ja on koira, ammahtaa ja on lehmä, hirnahtaa ja on samassa varsa, ynähtää ja on vasikka.
Ei ole mitään eroa lapsen unella ja todella, hän valvoo ja nukkuu tietämättä , mikä on unta ja mikä totta."

(Juhani Aho lapsuudesta kirjassa Muistatko-kukkia keväiseltä niityltä vuonna 1921 )

Löysin kirjan viikonlopun retkeltä Vammalasta ja ihastuin heti. Ei tarvinnut kuin aukaista kirja ja rakastuin. Kirjassa on niin kaunista tekstiä, että on ihan sama mikä juoni on,kun kirjaa voi lukea silmäilemällä. Aukaisee ja lukee vain sen minkä näkee. Näin kirjasta muodostuu itselle tärkeä kokonaisuus piittaamatta tarinasta.

En ole lukenut kirjaa vielä kokonaan,mutta pääjuoni on siinä, että kirjan päähenkilön puoliso on juuri kuollut ja hän muistelee eloaan puolisonsa kanssa. Hän ikäänkuin poimii muistoja kukkina niityltä ja kerää niistä elämän kimppua.

Niisk ja nyyh....

KYLÄSSÄ HERRA HAKKARAISELLA

MÄRKÄ RÄTTI

Siinä se. Ainoa kuva Ihanien naisten kanssa vietetystä rantaretkestä. Märkä paita roikkumassa kuivuneessa oksassa. Taisi kuvaaja saada auringonpistoksen.

JUHANNUS JA SEN JÄLKEINEN ELÄMÄ

Juhannukset on vietetty ja nyt alkoi loma. Lomakamman piikkejä on tuhlattu vasta yksi ja sekin erittäin hyvin nautiskeltuna loppuun asti. Tänään ajettiin Tour de Tikkala savukalan voimalla , täydennettiin ruokakaappeja Isossa kaupassa ja ehdittiin touhuta kaikenlaista omassa pihassa. Loppupäivän kruunasi viimeiset jaksot Lilyhammer - sarjasta. Voin vain suositella tuota sarjaa,sopivaa kesäillan katsottavaa. ( Lilyhammer on; Humoristinen jännityssarja Frank Taglianosta, entisestä New Yorkin mafiososta. Frankin todistettua pomoaan vastaan FBI järjestää hänelle uuden identiteetin ja sijoittaa hänet Norjaan, Lillehammeriin.)

Huomenna suuntaamme ihanien naisten kanssa rannalle.

RAPARPERIN ALTA

Täällä sitä makoillaan raparperin alla ja mietitään, että mitähän sitä seuraavaksi...

Palaan asiaan, kunhan täältä nousen, ehkä jo huomenna.

IHAN VAAN KUKKIA